Espanjan – ja Euroopan – kriisi on, ennen kaikkea, poliittinen!
Espanjalaistaustaisena ja taloustieteilijänä tunnen
olevani oikeutettu puhumaan vähän Espanjan kriisistä. Mediassa puhutaan paljon
Espanjan tilanteesta, mutta minusta tuntuu, että monet suomalaiset eivät täysin
ymmärrä Espanjan ongelmaa. Ensinnäkin Espanjan pääongelma ei ole taloudellinen
vaan poliittinen. Espanjan tilanne 2000-luvun alussa ei ollut huono, esimerkiksi
vuonna 2002 BKT oli 24 300 int$ (current international dollars, laskennallinen
vertailuvaluutta), vain noin 2 000 int$ Suomen BKT:ta matalampi. 2000-luvun
alussa työttömyys pyöri 10 prosentin ympärillä eli oli vain noin 2
prosenttiyksikköä korkeampi kuin Suomen työttömyysaste vastaavina vuosina.
Vaikka Espanja on monista näkökulmista Suomea kehittymättömämpi maa, se ei
ollut 2000-luvun alussa Kreikan, Irlannin tai vastaavien joukossa niin kuin
tänään näyttää olevan. Toinen merkittävä asia, joka osoittaa ongelman olevan
poliittinen, on, että vuoden 2012 parlamenttivaalit siirrettiin vuoteen 2011.
Sen lisäksi vaalit toivat historiallisen tappion hallituspuolueelle, joka
menetti 34,9 prosenttia kannatuksestaan. Aika merkittävä maassa, jossa on
kaksipuoluejärjestelmä
Espanjan edellinen hallitus on käyttänyt Valtion rahoja
hyvin kyseenalaisella tavalla. Ensinnäkin se tiesi olevansa separatistien käsissä,
sillä parlamentissa hallituksella oli vain 15 paikkaa enemmän kuin oppositiolla.
Separatisteilla (Baskimaasta, Kataloniasta jne.) oli 24 paikkaa. Tämä tarkoitti
käytännössä, että hallitus oli riippuvainen separatisteista. Separatismin
edistämiseksi sosialistit ovat tuhlanneet miljoonia euroja, joilla ovat
pyrkineet säilyttämään asemansa parlamentissa. Tämä on tullut hyvin kalliiksi
espanjalaisille veronmaksajille ja kohta suomalaisillekin. Viime vuosina on
esimerkiksi perustettu yli 120 ”itsehallintoalueen autonomista
suurlähetystöä” ulkomaille ja kymmeniä Espanjan sisälle. Niiden tehtäviin
ei kuulu mitään, mitä ei voisi tehdä Espanjan suulähetystön kautta. Vertailua
varten kuvittele, että ympäri maailmaa olisi Suomen suurlähetystöjen lisäksi
verkosto Lapin, Ahvenanmaan ja Etelä-Suomen suurlähetystöjä. Tämäntyyppisen
tuhlauksen lisäksi löytyy aika paljon epäilyttäviä rahansiirtoja. Esim. Leire
Pajin (terveysministeri) jakoi yli 2 miljoonaa euroa sosialistiselle
työväenliitolle ja muille poliittisesti suuntautuneille järjestöille kaksi
päivää ennen vaaleja, kun oli kaikkien tiedossa, että oikeistopuolue voittaisi
vaalit. Yllättäen Pajin on töissä nyt järjestössä, joka sai
sosialistihallitukselta 3,6 miljoonaa euroa tukea vuonna 2011.
Voidaan olla sitä mieltä, että nämä virheet ovat silti
espanjalaisten syytä, koska loppujen lopuksi he itse äänestivät Zapateroa. Olen
samaa mieltä, mutta toisaalta pitää sanoa, että monet espanjalaiset eivät tienneet
paljon taloustilanteesta ennen vaaleja. Vuonna 2008 Zapateron hallitus toisti
jatkuvasti, ettei Espanjassa ollut kriisiä. Tämä, mikä kaikille
asiantuntijoille oli täysin naurettavaa, ei silti ollut niin selvää
perusäänestäjille. Täytyyhän muistaa, että Espanjassa noin 80 % mediasta on
suoraan sosialistien käsissä. Espanjan suurin lehti (El País) ja mediatoimisto
(Prisa) sekä suurimmat televisiokanavat (Televisión Española, Tele5 ja Canal+)
tukivat sosialistipuoluetta.
Poliittisten ongelmien lisäksi ovat tunnetut ongelmat
pankkijärjestelmässä. Espanjan pankit ovat käyttäneet hyväksi asuntokuplaa ja
lainanneet runsaasti rahaa ihmisille, jotka kriisin myötä eivät voineet maksaa
lainojaan takaisin. Näin ollen asuntojen hintojen romahdettua lainojen vakuuksina
oleva omaisuus ei riitä vastaamaan pankkien velkoja. Tämä on nykyisen ongelman
syy, mutta se ei ole Espanjan kriisin ydin. Lisäksi vastaavia ongelmia löytyy
Saksasta, Ranskasta ja muista maista.
Ongelmana on, että suuren rahantuhlauksen jälkeen
Euroopan maat haluavat vastaavasti suuria leikkauksia. Tässä on suuri riski,
että suuret menoleikkaukset julkisella sektorilla ja pankkien lainanannon merkittävä
väheneminen voivat helposti jäädyttää Espanjan taloutta ja kääntää nykyisen
pankkikriisin reaalitalouden kriisiksi. Sen seurauksia on vaikea
ennustaa.
Eurooppalaiset poliitikot ovat käyttämässä tätä tilannetta
hyväkseen. Suurin osa taloustieteilijöistä on samaa mieltä siitä, että käytetyt
keinot kriisin aikana ovat olleet hyvin sopimattomia ja suuntautuneet enemmän
vallan keskittämiseen Eurooppaan kuin talouden elpymiseen. Kun poliitikot
haluavat lisätä valtaansa, heidän toimintaperiaatteenaan on käyttää
veronmaksajien rahoja pankkien tukemiseen. Jos kriisistä haluttaisiin oikeasti
elpyä, annettaisiin tappiollisten pankkien joutua konkurssiin ja korvata niiden
maksattomia velkoja kansalaisille ja strategisesti tärkeimmille tahoille. Mutta
näköjään linjana on auttaa epäluotettavia pankkeja antamalla niille rahaa. Tietenkään
tuki usein ei tarkoita lahjaa ja tuella on tietyt ehdot, mm. pankkien
pääomittaminen veronmaksajien rahoilla. Vallan keskittämisestä on paljon
esimerkkejä. Tässä vaiheessa on jo päästy väliaikaisesta
rahoitusvakausvälineestä (ERVV) pysyvään vakausmekanismiin (EVM), joka
perustetaan ensi vuonna. Tällöin väliaikaisesta poliittisesta interventionismista
pääsemme pysyvään poliittiseen ohjaukseen taloudessa. Tämä kaikki tietysti
veronmaksajien rahoilla. Nämä poliittiset intressit ovat niin selkeitä, että
ovat aiheuttaneet ennen näkemättömän reaktion ekonomistien keskuudessa. 172 taloustieteen professoria ovat kirjoittaneet kirjeen, jossa he
tuomitsevat poliitikkojen toimet pankkiunionia kohti.
Tämä tukipaketti voikin onnistua, sillä sen määrä on
melkein kaksi kertaa niin paljon kuin S&P:n ja IMF:n mukaan Espanjan
tilanne vaatii. Ongelma ei ole, toimiiko tukipaketti vai ei, vaan sen
kustannukset. Tällä tukipaketilla lähetämme hyvin vaarallisen viestin markkinoille.
Ensinnäkin se, että Euroopassa ei pelata markkinatalouden säännöillä, jos
pelissä on poliittisia intressejä. Viesti pankeille on selvä: niiden tulisi
kaikin keinoin kasvaa tarpeeksi suuriksi, että niiden ei voi antaa kaatua.
Tällä tavalla voidaan tehdä valtavia bisneksiä (kuten Bankia) epäonnistumisen
kustannuksista välittämättä. Niin kuin subprime-bisneksessä, pankkien kannattaa
käyttää rahoitusvälineitä, joilla on korkea tuotto riskistä riippumatta. Pankit
tietävät silloin, että jos ne tulevat tarpeeksi isoiksi, valtiot tulevat
pelastamaan. Jos ennen puhuimme poliittisesta interventionismista, nyt on kyse
pankkien interventionismin julkisen sektorin talouteen tappioiden
sosialisoinnilla. Lopulta meillä on – niin kuin tuntuu olevan tietyissä
Euroopan maissa – sekasorto politiikan ja pankkien välillä.
Minusta nyt pankkien tulisi selvitä yksin. Parhaat
pankit jäävät eloon ja huonot joutuvat konkurssiin. Niiden maksattomia velkoja
voidaan korvata noilla tukipaketeilla, ainakin tiettyyn määrään asti,
erityisesti velkoja kansalaisille ja pienyrittäjille, joilla ei ollut mahdollisuutta
tietää riittävästi pankin toiminnasta. Se on ikään kuin ”taloudellinen
evoluutio”, jossa vain vahvimmat pärjäävät. Silloin ihmiset saisivat
rahojaan takaisin ja sijoittaisivat luotettaviin pankkeihin, joilla olisi taas
likviditeettiä uusien lainojen antamiselle. Tämä aiheuttaisi pienen kriisin
Espanjan taloudessa, niin kuin Argentiinassa 2001 lopussa. Mutta se olisi
puhdistava kriisi, joka muistuttaisi pankeille ja suursijoittajille, että he
ovat vastuussa omista sijoituksistaan ja veloistaan. Markkinoille annettaisiin
takaisin sen oikeus epäonnistua, joka on riskikoron ydin. Tämän kriisin jälkeen
tilanne palaisi normaaleihin olosuhteisiin, ja talous käynnistyisi uudestaan.
Poliitikot tietävät, että tämä on paras ratkaisu, mutta he eivät halua tehdä näin,
erityisesti koska Saksassa pankkitoiminta ja politiikka menevät aika lailla
käsi kädessä. Jos tietyt pankit joutuvat konkurssiin Espanjassa, myös Saksan ja
Ranskan huonot pankit kärsivät siitä. Saksalaiset ja ranskalaiset poliitikot
eivät halua sitä, koska heidän valtansa on hyvin riippuvainen niistä pankeista.
Pankit ovat pelanneet riskillistä peliä. Kun potissa
on enemmän riskiä, se voi tarkoittaa enemmän voittoa mutta voittamisen todennäköisyyden
kustannuksella. Pankit ovat lyöneet vedon ja ovat hävinneet. Ne ovat lyöneet
vedon kansalaisten rahoilla, joten emmehän maksa heille palkintoa! Rahat
takaisin ihmisille ja pankit kantamaan vastuutaan.
Kiitos Jyri perusteellisesta katsauksesta kriisin syihin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Matti. Tosiaan paljon muita ongelmiakin löytyy, mutta minusta tästä puhutaan liian vähän, vaikka minusta se on kriisin ydin…
Ilmoita asiaton viesti
Muistaakseni Sampsa Riikonen pitkään Espanjassa asuneena havainnoitsijana kuvasi US-blogissaan mainiosti Espanjan hallinnollisen portaistuksen ja sen kyvyn imaista kaikki mahdollinen raha omille jaettavaksi.
En ole aivan vakuuttunut siitä, että Suomen veronmaksajien tulee omilla reaalirahoillaan tukea tuollaista toimintaa; näin kauniisti sanottuna.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, vaikka olen sieltä kotoisin ja perhe asuu siellä… minäkin vastustan tätä tukipakettia. Minusta Espanja on tehnyt huonoa työtä ja sen tulee kantaa vastuunsa.
Ilmoita asiaton viesti
Jaan Matti Jalaginin ajatuksen täysin!
Ilmoita asiaton viesti
Minusta Soini on oikeassa, kun vaatii äänestyksen!
Ilmoita asiaton viesti
Soini tietää että niin ei käy, mutta tuleepa hänen kanta ainakin selväksi.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen kirjoitus.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän KD kuitenkin äänestä Espanjan pankkien rahoittamisen puolesta.
Ilmoita asiaton viesti
Tietysti, KD on Kok:n käsikassaera. Hallituksessa nyt ollaan tässä kriisissä tyritty jo huolella, niin miksi lopettaa. Se on niin vaikeaa myöntää virheet…. Katainen ja Urpilainen sitouttaa nyt kaikki hall.puolueet näihin huonoihin päätöksiin niin ovat ainakin niiltä ”turvassa” seuraavissa vaaleissa, ne on ilmaista liittolaista nääs.
Ilmoita asiaton viesti
Todennäköisesti, mutta täällä minä kerron minun omaa mielipidettäni, enkä edusta KD:n tai KD Nuorten kantaa.
Ilmoita asiaton viesti
Varmasti äänestää, kuten muutkin hallituspuolueet. Vallassa olon kiima
on liian kova hukattavaksi tämmöisen pikku päätöksen takia. Tietävätköhän
läheskään kaikki kansanedustajat edes suurinpiirtein mistä ovat päättämässä. Mutta uusia paketteja tulee päätettäväksi ja jossain vaiheessa
luulisi hallituksen rivien alkavan rakoilla, viimeistään Suomen luottoluokituksen laskiessa reilusti.
Ilmoita asiaton viesti
Itse en tiedä, mutta ymmärtäisin KD:n kansanedustajien päätöstä äänestää paketin puolesta hallituksen säilyttämiseksi. Jos hallitus kaatuu ei voi mitään muuta kuin taas vaalit… ja saa nähdä miten kävisi. En minä haluaisi Suomeen sama tilanne kuin Kreikassa. Toisaalta huomaan, että paketit ovat meneet liian pitkälle…
Mitä sinä tekisit tässä tilanteessa?
Ilmoita asiaton viesti
Miksi Katalonialla ja Baskeilla ei pitäisi olla oikeutta laajempaan itsehallintoon, tai jopa itsenäisyyteen, jos sitä tahtovat? Lähetystötouhu on toki pelleilyä, mutta ottaen budjetin huomioon kuitenkin vain jokunen pisara meressä.
Tästä unohtuu eräät tärkeimmistä seikoista: euron myötä menetetty kilpailuetu ennen kaikkea teollisuuden osalta ja kulutusjuhlaa edistänyt liian alhainen euroajan korkotaso. Nämä kaksi olivat merkittävässä asemassa rapauttamassa talouden perustaa.
Argentiinan kriisi ei ollut pieni. Se oli romahdus. Mutta sellainen saattaa olla jossain muodossa suuren osan euroalueesta kohtalo.
Ilmoita asiaton viesti
Romahdus, joka kääntyi jatkuvaan nousuun kun markkinavoimat annettiin toimia.
Kyllä on muita syitä, nämä olivat vain esimerkkejä. Jokainen joka on käynyt Espanjassa tietää, että maa on täynnä tämäntyyppisiä ongelmia, ja suurin osa niistä johtuvat poliittisista ongelmista.
Ilmoita asiaton viesti
Islannissakin saatiin kurssi korjattua antamalla riskien materialisoitua ja toki itse sitä kannatan… mutta se tosiaan vaatii vastuussa olevien pistämistä seinää vasten ja täällä teknokraatit vetävät kansaa kuin pässiä narusta.
Kilpailuedun menetys ja liian alhainen korkotaso ovat joka tapauksessa äärimmäisen tärkeitä syitä, koska jos Espanjan tilannetta katsoo niin itse valtiontaloushan on vielä eteläeurooppalaisittain siedettävä ja julkinen velka maltillisella tasolla. Mutta teollisuus ja yksityinen puoli (pankit, tavallinen kansa) taas ovat uponneet suohon.
Ilmoita asiaton viesti
Puhumattakaan työttömyydestä
Ilmoita asiaton viesti
Tässä olen Veli-Pekan kanssa. Työttömyys on yksityisen puolen kilpailukyvyn romahduksen ja huonon politiikan seuraus.
Ilmoita asiaton viesti
Oliko Zapatero se poliitikko, joka veti pikavauhtia pois espanjalaiset sotilaat Irakista, kun Al Qaida iski espanjalaisiin juniin? Siis tosiasiassa taipui terroristien painostukseen päästäkseen valtaan,
Jos kyse on samasta henkilöstä ja poliitikkojoukosta, eikö se jo selitä miksi hallinto muutenkin on ollut kelvotonta taloudenpitoa myöten ja kaikessa on ollut tavoitteena vallan säilyttäminen?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä samasta henkilöstä on kyse.
Ilmoita asiaton viesti
JS:
””
Täytyyhän muistaa, että Espanjassa noin 80 % mediasta on suoraan sosialistien käsissä. ””
Suomessa 95% – ja vaalit tulossa. Mediat julistavat yhtä totuutta. Tarkoituksena vain ajanpeluu asemien turvaamiseksi. Kuntavaaleihin menevät kokoomuslaiset eivät kisaa vasemmiston kanssa – kun itse ovat sossuja – vaan keskenään esim. Espoossa ja Helsingissä joissa on jo kokoomus vahvoilla ennestään.
Ilmoita asiaton viesti
Täältä löytyy jonkinlainen lyhennelmä:
Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle Euroopan rahoitusvakausvälineen varainhankinnalle myönnettävästä valtiontakauksesta Espanjan pankkisektorin vakauttamiseksi annettavaa lainoitusta varten
http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=…
Ilmoita asiaton viesti